Sri Brahma Samhita
FIFTH CHAPTER
ÖÉKÄ TRANSLATION
To further fortify the resolve of
Brahmäjé in the practice of
çuddha-bhakti, Çré Bhagavän said, “O Brahmä, engage
in My service
with unflinching faith. Others who
desire sense gratification
or liberation should also think
exclusively of Me and nothing else
while carrying out their respective
duties. In this way everyone
may worship Me, the Supreme
Personality, through unalloyed
bhakti-yoga.”
This has also been stated in Çrémad-Bhägavatam
(2.3.10):
akämaù sarva-kämo vä
mokña-käma udära-dhéù
tévreëa bhakti-yogena
yajeta puruñaà param
Those who are desireless, those who
have all desires, those who
desire liberation and those who desire
unalloyed devotion should
all simply worship Me, the Supreme
Enjoyer, Çré Kåñëa, through
the performance of unadulterated bhakti-yoga.
TÄTPARYA
Çuddha-bhakti is the only transcendental occupation
for the
living entities, and is therefore
called the eternal constitutional
verse 61
3 1 7
occupation of the living entity (jaiva-dharma).
All other constitutional
activities apart from this are
engagements arising from
the influence of material designations.
There are many types of
such materially designated occupations
current in the world,
such as the dharma of knowledge
of Brahman aimed at attaining
impersonal liberation; yoga-dharma such
as the eightfold
yoga process aimed at oneness with Brahman; the dharma of
mundane piety to acquire bodily sense
pleasure; the dharma of
jïäna-yoga as a mixture of fruitive activity with
the cultivation of
intellectual knowledge; and the dharma
of dry renunciation.
Here Bhagavän is saying, “Reject all
these superficial dharmas
and engage in My service by taking
shelter of bhakti-dharma,
which is based on transcendental faith.
Exclusive faith in Me is
called viçväsa. When that
conviction gradually matures, it
assumes the form of steadiness (niñöhä),
taste (ruci), attachment
(äsakti) and ecstatic
transcendental emotion (bhäva). The
degree of one’s attainment of spiritual
perfection depends on the
extent to which faith matures or
becomes intensified.”
One might raise the question: how will
a person protect his
body and maintain his life if he always
remains absorbed in the
constant endeavor for perfection in bhakti?
Death is inevitable
when activities for physical
preservation and maintenance are
arrested, and how will it be possible
to endeavor for perfection
in bhakti when one has died? To
dispel this doubt, Bhagavän is
saying, “If human beings maintain their
lives and protect their
bodies with the sole intention of
attaining Me, the reactive quality
of the activities they perform is
eliminated, and these activities
become acts of devotion. The survival
and sustenance of the
human being is accomplished through
three types of activity,
namely, bodily, mental and social.
Bodily activities include
eating, drinking, sitting, walking,
reclining, dressing and activities
for purifying oneself, such as bathing.
Mental activities
ÇRÉ BRAHMA-SAÀHITÄ
3 1 8
include thinking, remembering,
concentrating, realizing and
feeling happiness and distress. There
are many types of social
activities such as marriage, mutual
obligations between the king
and his subjects, fraternity,
assemblies for performing sacrifice,
activities related to one’s home and
temple, fulfilling desires by
constructing hospitals and digging
wells for public welfare,
maintaining family members, receiving
guests, observing customs
and honoring others according to their
social status. When
all these activities are performed for
the sake of one’s own enjoyment,
they can be called karma-käëòa.
When one attempts to
accumulate knowledge through the
performance of these activities,
they can be called karma-yoga or
jïäna-yoga. But when all
such activities are favorable to sädhana-bhakti,
they are called
the indirect application of bhakti (gauëa-bhakti-yoga).
“Only activities that are purely based
on service to Me may be
called the direct application of
devotion. According to the circumstances,
one may sometimes engage in the
activities of direct
devotion, and at other times, one may
be engaged in indirect
bhakti while meeting worldly obligations. In
either case, every
activity is effectively a meditation
upon Me. In such a condition,
one does not become indifferent to Me,
even while being
engaged in activities.” In this method,
although work is performed,
one remains internally fixed. Çré
Içopaniñad (1) states:
éçäväsyam idaà sarvaà
yat kiïcij jagatyäà jagat
tena tyaktena bhuïjéthä
mä gådhaù kasya svid dhanam
Our revered commentator has stated, tena
éça-tyaktena
visåñtena. The essential purport is that
whatever one receives
should be accepted with the
understanding, “By good fortune I
have attained this mercy personally
given by Bhagavän.” If one
accepts everything in this way, the
reactive quality of karma is
verse 61
3 1 9
eliminated and the activity takes on
the quality of devotion.
Therefore, the verse beginning with éçäväsya
conveys the
following sense:
kurvann eveha karmäëi
jijéviñec chataà samäù
evaà tvayi nänyatheto ’sti
na karma lipyate nare
Çré Éçopaniñad (2)
By observing this method, a human being
may work throughout a
life extending over thousands of years,
without being tainted by
karma.
The jïänés interpret both of
these mantras as advocating the
renunciation of the fruits of work.
However, the devotees interpret
them to mean that one can attain the
mercy of Bhagavän by
completely offering everything unto
Him. Bhagavän is saying,
“Perform your worldly duties along with
meditating upon Me
and worshiping Me on the path of formal
deity worship.”
Within Brahmä’s heart there is a desire
to create. If Brahmä
considers the task of creation to be
Bhagavän’s order, and carries
it out while meditating upon Him, then,
because he is surrendered
to Bhagavän, this may be included
within bhakti as a secondary
function favorable to the nourishment
of devotion. Thus
it was appropriate for Bhagavän to
instruct Brahmä in this way,
although this type of instruction is
not required for a living entity
who has attained bhäva, because
he is naturally detached from
any subject other than Çré Kåñëa.
ÇRÉ BRAHMA-SAÀHITÄ
3 2 0
Verse 62
vga fg fo'oL; pjkpjL;
chta izèkkua izÏfr% iqeka'p A
e;kfgra rst bna foHkf"kZ
foèks foèksfg RoeFkks txfUr ûˆ„û
ahaà hi viçvasya caräcarasya
béjaà pradhänaà prakåtiù pumäàç ca
mayähitaà teja idaà vibharñi
vidhe vidhehi tvam atho jaganti
iti çré brahma-saàhitäyäà
bhagavat-siddhänta-saìgrahe
müla-süträkhyaù païcamo ’dhyäyaù
Anvaya
aham – I; hi – alone; béjam – (am) the seed; viçvasya
– of this universe;
cara-acarasya – of moving and non-moving beings; pradhänam
– the
unmanifest aggregate of material
elements; prakåtiù – the external
potency (which is unmanifest to the
conditioned souls) consisting of the
three binding qualities; ca –
and; pumän – the Supreme Person (overseer
of everything); idam – this; tejaù
– spiritual power; vibharñi – you
hold; ähitam – is endowed; mayä
– by Me; vidhe – O Creator (Brahmä);
atho – now; vidhehi – (through that power) furnish all
necessities;
jaganti – for the worlds.
TRANSLATION
O Brahmä, listen to Me. I alone am the
seed and the
root principle of this universe of
moving and non-moving
entities. Only I am the unmanifest
aggregate of the
material elements. Only I am the
predominated (prakåti)
3 2 1
as well as the predominator (puruña).
The brahminical
power that is concealed within you has
been given by Me.
Therefore, employ this power in
creating the universe of
animate and inanimate entities.
ÖÉKÄ TRANSLATION
In this verse beginning ahaà hi,
Bhagavän tells Çré Brahmä with
sound logic, “Thus your desire to
create will also be successful.
Only I am the seed of the unmanifest
aggregate of material
elements, the embodiment of the highest
cause of all causes, the
full and complete Brahman, and the
complete truth, or Svayam
Bhagavän. I am the external energy (prakåti),
which is composed
of three material modes, and which is
called unmanifest. I am
also the Supreme Male who glances upon
that energy. What
more can I say? You are also employing
the potency that was
bestowed by Me. Therefore, O Brahmä,
create the whole universe
of mobile and stationary beings by that
potency.”
It is mentioned in Brahma-saàhitä and
other scriptures that
the text of Brahma-saàhitä comprises
one hundred chapters.
This fifth chapter is the essential
purport of Brahma-saàhitä,
also called Çré Kåñëopaniñad,
compiled by Brahmäjé, because it is
the collected essence of the entire
text of one hundred chapters.
Although many different interpretations
and meanings can be
given, we have defined the pure
interpretation and significance,
along with the philosophical analysis
according to the eternally
established conclusions received
through the genuine succession
of realized spiritual preceptors.
Intelligent and learned readers
will make a meticulous study of this
text with implicit faith. Just
as the eternal Supreme Personality is
the ultimate refuge,
similarly that Çré Rüpa Gosvämipäda,
whose elder brother is Çré
Sanätana Gosvämipäda and whose younger
brother is Çré
Vallabha, is my exclusive shelter.
ÇRÉ BRAHMA-SAÀHITÄ
3 2 2
Thus ends the translation of Çré Jéva
Gosvämipäda’s commentary
on Çré Brahma-saàhitä.
TÄTPARYA
According to some opinions, the
superlative principle of truth is
the formless, undifferentiated Brahman,
which is devoid of qualities.
Those who adhere to this conception
think as follows: “It is
only due to bewilderment that the
impersonal substance known
as Brahman appears to have attributes.
Otherwise, when the illusory
nature is divided, it is called
material existence (saàsära),
and in the undivided state it is called
Brahman. Alternatively,
Brahman is the object and the material
world is its reflection.”
Another idea is, “Everything is simply
the jéva’s illusion. It is only
in the jéva’s deluded condition
that the mistaken conception of
the jéva and the material world
is present in the impersonal
Brahman.” Some say, “By nature éçvara
is one entity, the jéva is
another and the universe of five gross
elements is another tattva.
They all exist with eternal and
separate independence.” Others
support the following theory: if éçvara
can be compared to a
noun, then the jéva and the
universe can be compared to its
adjectives. Thus the noun of the
Absolute Truth, being qualified
by the adjectives of jéva and jagat,
is the embodiment of qualified
monism (viçiñöädvaita), and that
specifically non-dual
Brahman is the Supreme Truth. Some
philosophers are of the
opinion that the Supreme Truth appears
sometimes in oneness
and sometimes in duality by the
influence of inconceivable
potency. Some conclude that the
monistic conception of a truth
without potency is meaningless and
illogical: “Thus, Brahman is
the eternally pure, non-dual principle,
replete with pure
potency.”
All such philosophies have come into
being on the basis of
statements from the Vedas with support
from the Vedänta-sütra.
verse 62
3 2 3
Although they do not represent the
genuine all-encompassing
conclusion of the Vedas, they certainly
contain some contextual
aspects of the Vedic truth of qualified
monism (viçiñöädvaita).
Philosophies such as säìkhya, pätaïjala,
nyäya and vaiçeñika
are contrary to the Vedas, and the pürva-mémäàsa
philosophy
conforms to the section of the Vedas
that deals with the dharma
of mundane piety.
Not to mention such philosophies which
only externally take
Vedänta as their basis, the philosophies
of monism (advaita),
qualified monism (viçiñöädvaita),
dualism-with-non-dualism
(dvaitädvaita), purified
non-dualism (çuddhädvaita) and pure
dualism (çuddha-dvaita) outlined
previously have come into
being on the basis of Vedänta.
“O Brahmä, leave behind those
statements of the Vedas that
are relevant to a particular context,
or that are not universally
applicable. You and your pure sampradäya
should accept that
complete philosophical conclusion that
is consistent with the
entirety of the Vedas, namely the
highest principle of inconceivable
difference and non-difference (acintya-bhedäbheda).
By
doing so, you will be able to become a çuddha-bhakta.
The
essential significance of this
statement is that the animate world
is composed of jévas, and the inanimate
world is composed of
matter. My superior potency has
manifested the jévas from the
marginal potency, and My inferior
potency has manifested the
inert material world. I am the seed of
everything. In other words,
My desire potency, which is part of the
predominated potency
and which is non-different from Me,
regulates everything. The
transformations of the predominated
potencies have become the
unmanifest aggregate of the material
energy (pradhäna), the
predominated potency (prakåti)
and puruña. Although manifest
as the potency of pradhäna, prakåti
and puruña, I am also eternally
separate from them as the possessor and
controller of the
ÇRÉ BRAHMA-SAÀHITÄ
3 2 4
potency. In this way, the principle of
simultaneous difference
and non-difference is manifested in its
fullest and most complete
sense by the influence of My
inconceivable potency. The statements
of the Vedas descending in the
succession of realized spiritual
preceptors are called ämnäya.
Therefore, may the ämnäya
teaching of the preceptorial succession
in your sampradäya be
concerned exclusively with the
attainment of kåñëa-prema
through that pure bhakti-yoga that
is complete with knowledge
of the mutual relationship between jéva,
matter and Kåñëa, on the
basis of the philosophy of inconceivable
distinction with nondistinction
(acintya-bhedäbheda-tattva). In
this way, let the
followers of your Çré Brahma sampradäya
also adopt this conception
of çuddha-bhakti and bring
auspiciousness to the
world.”
jéväbhaya-pradä våttir
jéväçaya-prakäçiné
kåtä bhaktivinodena
surabhé-kuïja-väsinä
This Prakäçikä-våtti, which
reveals the intention of Çré Jéva
Gosvämé and bestows fearlessness upon
the jévas, has been published
by Çré Saccidänanda Bhaktivinoda
Öhäkura, a resident of
Surabhé-kuïja.
Thus ends the Gaudéya commentary
entitled Prakäçiné on
the original sütras of the fifth
chapter of the collected theistic
conclusions that comprise Çré
Brahma-saàhitä.
verse 62
3 2 5
Çréla Jéva Gosvämé’s Sanskrit
Commentary
VERSE 1 ÖÉKÄ
çré çré rädhä-kåñëäbhyäà namaù
çré kåñëa-rüpa-mahimä
mama citte mahéyatäm
yasya prasädäd vyäkartum
icchämi brahma-saàhitäm
duryojanäpi yuktärthä
suvicäräd åñi-småtiù
vicäre tu mamätra syäd
åñiëäà sa åñir gatiù
yadyapy adhyäya-çata-yuk
saàhitä sä tathäpy asau
adhyäyaù sütra-rüpatvät
tasyäù sarväìgatäà gataù
çrémad-bhägavatädyeñu
dåñöaà yan måñöa-buddhibhiù
tad evätra parämåñöaà
tato håñöaà mano mama
yad yac chré-kåñëa-sandarbhe
vistaräd vinirüpitam
atra tat punar ämåçya
vyäkhyätuà spåçyate mayä
atha çré-bhägavate yad uktam – “ete
cäàça-kaläù puàsaù kåñëas tu
bhagavän svayam” iti, tad eva tävat
prathamam äha – éçvara iti. atra
‘kåñëa’ ity eva viçeñyaà tan näma eva –
‘kåñëävatärotsava’ ity ädau
çré-çukädi-mahäjana-prasiddhyä,
“kåñëäya väsudeväya devaké-
3 2 7
nandanäya” ity ädi sämopaniñadi ca prathama-pratétatvena,
tan
näma varëävirbhäva-kåtä gargeëa
prathamam uddiñöatvena, tathä
ca mantram adhikåtya ‘payasä kumbhaà
pürayati’ iti nyäyena
taträgrataù paöhitatvena,
müla-rüpatvät. tad uktaà prabhäsa-khaëòe
padma-puräëe ca çré
närada-kuçadhvaja-saàväde çré bhagavad
uktau – “nämnäà mukhyatamaà näma
kåñëäkhyaà me parantapa”
iti. ataeva
brahmäëòa-puräëokta-kåñëäñöottara-çatanäma-stotre –
“sahasra-nämnäà puëyänäà trir ävåttyä
tu yat phalam. ekävåttya tu
kåñëasya nämaikaà tat prayacchati.” ity
atra çré-kåñëasyety evoktam.
yat tv agre ‘govinda’ nämnä stoñyate,
tat khalu kåñëatve ’pi tasya
gavendratva-vaiçiñöya-darçanärtham eva.
tad evaà rüòhi-balena,
prädhänyät tasyaiva ‘éçvaraù’ ity ädéni
viçeñaëäni. atha guëadväräpi
tad dåçyate; yathäha gargaù – “äsan
varëäs trayo hy asya
gåhëato ’nuyugaà tanuù. çuklo raktas
tathä péta idänéà kåñëatäà
gataù. bahüni santi nämäni rüpäëi ca
sutasya te. guëakarmänurüpäëi
täny ahaà veda no janäù.” – ‘asya’
kåñëatvena
dåçyamänasya ‘pratiyugaà’ nänä ‘tanuù’
avatärän ‘gåhëataù’
prakäçayataù çuklädayo ‘varëäs trayaù’
‘äsan’ prakäçam aväpuù;
satyädau çuklädir avatära ‘idänéà’
sakñäd asyävatära-samaye
‘kåñëatäà gataù’ etasminn
eväntarbhütaù. ataeva kåñëe kartåtvät
sarvotkarñakatvät kåñëeti mukhyaà näma;
tasmäd asyaiva täni
rüpäëéty äha – bahünéti. tad evaà
guëa-dvärä tan nämni
prädhänya-sücakasya kåñëasya tan nämnaù
prädhanye labdhe “kåñir
bhü-väcakaù çabdo ëaç ca
nirvåti-väcakaù. tayor aikyaà paraà
brahma kåñëa ity abhidhéyate.” iti
yoga-våttitve ’pi tasya tadåçatvaà
labhyate. na cedaà padyamany aparam.
tad upäsanä-tantragautaméya-
tantre ’ñöädaçäkñara-mantra-vyäkhyäyäà
tad etat tulyaà
padyaà dåçyate – “kåñi-çabdaç ca
sattärtho ëaç cänanda-svarüpakaù.
sukha-rüpo bhaved ätmä bhävänandamayas
tataù.” iti. tasmäd ayam
arthaù – ‘bhavanty asmät sarve ’rthäù’
iti bhü-dhätv-artha ucyate
bhäva-çabdavat. sa cätra karñater
evärthaù; gautaméye bhü-çabdasya
sattä-väcakatve ’pi tad dhätv-arthaù
sattaivocyate. ghaöa-çabdasya
pratipädyamänatvena saha
sämänädhikaraëyäsambhaväd dhetumat
tävad bhedopacäraù käryaù. tac
cäkarñäbhipräyaù. ghaöatvaà sattäväcakam
ity ukter ghaöa-sattaiva gamyate, na tu
paöa-sattä, na
sämänya-satteti. atha ‘nirvåttiù’
änandaù; tayor aikyaà
sämänädhikaraëyena vyaktam. yat ‘paraà
brahma’ sarvato ’pi
sarvasyäpi båàhaëaà vastu tat båhattamam.
‘kåñëa ity abhidhéyate’
éryate iti vä päöhaù. kintu kåñer
äkarña-mäträrthakena ëa-çabdasya
ca pratipädyenänandena saha
sämänädhikaraëyäsambhaväd dhetuhetumator
abhedopacäraù käryaù. tac
cäkarña-präcuryärtham ‘äyur
ghåtam’ itivat. para-brahma-çabdasya
tat tad arthaç ca – “båhattväd
båàhaëatväc ca yad brahma paramaà
viduù” iti viñëuÇRÉ
BRAHMA-SAÀHITÄ
3 2 8
puräëät;“atha kasmäd ucyate brahma
båàhati båàhayati” iti çruteç
ca. evam evoktaà båhad-gautaméye –
“kåñi-çabdo hi sattärtho ëaç
cänanda-svarüpakaù. sattä-svänandayor
yogät tat paraà brahma
cocyate.” iti. advaya-brahmavädibhir
api sattänandayor aikyaà
tathä mantavyam. çäbdikair
bhinnäbhidheyatvena pratéteù sattäçabdena
cätra sarveñäà satäà pravåtti-hetur yat
paramaà sat tad
evocyate – “sad eva saumyedam agra
äsét” iti çruteù.
abhinnäbhidheyatve ‘våkñaù taruù’
itivad viçeñeëa viçeñyatväyogäd
ekasya vaiyarthyäc ca. gautaméya-padyaà
caivaà vyakhyeyaà –
pürvärdhe sarväkarñaëa-çakti-viçiñöa
änandätmä kåñëa ity arthaù;
tad uttarärdhe yasmäd evaà sarväkarñaka-sukha-rüpo
’sau tasmäd
ätmä jévaç ca tatra sukha-rüpo bhavet.
tatra hetuù – ‘bhävaù’ premä,
tan mayänandatväd iti. tad evaà
svarüpa-guëäbhyäà paramabåhattamaù
sarväkarñaka änandaù kåñëa-çabda-väcya
iti jïeyam. sa
ca çabdaù çré-devaké-nandana eva
rüòhaù. asyaiva
sarvänandakatvaà väsudevopaniñadi
dåñöaà – “devaké-nandano
nikhilam änandayet” iti. änando
’trävikäro ’nanya-siddhaù. tataç
cäsau çabdo nänyatra saìkramaëéyaù;
yathäha bhaööaù –
“labdhätmikä saté ruòhir bhaved
yogäpahariëé. kalpanéyä tu labhate
nätmänaà yoga-vädhataù.” iti.
para-brahmatvaà ca bhägavate –
“güòhaà paraà brahma manuñya-liìgam”
iti, “yan mitraà
paramänandaà pürëaà brahma sanätanam”
iti ca; çré-viñëupuräëe
– “yaträvatérëaà kåñëäkhyaà paraà
brahma naräkåti”;
gétäsu – “brahmaëo hi pratiñöhäham”
iti; täpanéñu ca – “yo ’sau
paraà brahma gopälaù” iti.
atha mülam anusarämaù – yasmäd etädåk
kåñëa-çabda-väcyas
tasmäd ‘éçvaraù’ – sarva-vaçayitä. tad
idam upalakñitaà båhadgautaméye
kåñëa-çabdasyaivärthäntareëa – “athavä
karñayet sarvaà
jagat sthävara-jaìgamam. käla-rüpeëa
bhagaväàs tenäyaà
kåñëocyate.” iti; – kalayati niyamayati
sarvam iti hi ‘käla’-
çabdärthaù; tathä ca tåtéye tam
uddiçyoddhavasya pürëa eva
nirëayaù – “svayantv asämyätiçayas
tryadhéçaù sväräjya-lakñmyäptasamasta-
kämaù. balià haradbhiç cira-loka-pälaiù
kiréöa-koöéòitapäda-
péöhaù.” iti; gétäsu – “viñöabhyäham
idaà kåtsnam ekäàçena
sthito jagat” iti; täpanyäà ca – “eko
vaçé sarvagaù kåñëa éòyaù” iti.
yasmäd etädåk éçvaras tasmät ‘paramaù’
paräù sarvotkåñöä mä
lakñmé-rüpäù çaktayo yasmin; tad uktaà
çré bhägavate – “reme
ramäbhir nija-käma-saàplutaù” iti;
“näyaà çréyo ’ìga u nitäntarateù
prasädaù” ityädi; taträti çuçubhe
täbhir bhagavän devakésutaù”
iti ca; atraivägre vakñyate – “çriyaù
käntäù käntaù paramapuruñaù”
iti; täpanyäà ca – “kåñëo vai paramaà
daivatam” iti.
yasmäd etädåk paramas tasmät ‘ädiù’ ca;
tad uktaà çré-daçame –
“çrutväjitaà jaräsandhaà nåpater
dhyäyato hariù. ähopäyaà tam
öékä 1
3 2 9
evädya uddhavo yam uväca ha.” iti; öékä
ca – “ädyo hariù çré-kåñëaù”
ity eñä; ekädaçe tu tasya çreñöhatvam
ädyatvaà ca yugapad äha –
“puruñam åñabham ädyaà kåñëa-saàjïaà
nato ’smi” iti. na caitad
äditvaà tad avatäräpekñaà, kintu
‘anädiù’ – na vidyate ädir yasya
tädåçam; täpanyäà ca – “eko vaçé
sarvagaù kåñëa éòyaù” ity uktväha
– “nityo nityänäm” iti. yasmäd
etädåçatayä ädis tasmät ‘sarvakäraëa-
käraëam’ – sarveñäà käraëaà
mahat-srañöä puruñas tasyäpi
käraëam; tathä ca daçame taà prati
devaké-väkyaà –
“yasyäàçäàça-bhägena
viçvotpatti-layodayä. bhavanti kila
viçvätmaàs taà tvädyähaà gatià gatä.”
iti; öékä ca – “yasyäàçaù
puruñas tasyäàço mäyä tasyä aàçä guëäs
teñäà bhägena paramäëumätra-
leçena viçvotpatty ädayo bhavanti; taà
tvä tväà gatià
çaraëaà gatäsmi” ity eñä. tathä ca
brahma-stutau – “näräyaëo
’ìgaà nara-bhü-jaläyanät” iti; naräj
jätäni tattväni näräëéti vidur
budhaù. tasya täny ayanaà pürvaà tena
näräyaëaù småtaù.” ity
anena lakñito näräyaëas taväìgaà tvaà
punaraìgéty arthaù. gétäsu
– “viñöabhyäham idaà kåtsnam ekäàçena
sthito jagat” iti. tad evaà
kåñëa-çabdasya yaugikärtho ’pi
sädhitaù. ye ca tac chabdena kåñiëäbhyäà
paramänanda-mätraà väcayanti, te ’pi
éçvarädi-viçeñaëais
tatra sväbhävikéà çaktià manyeran.
tasmin tasmän na dvitéyatvena
sarva-käraëatvena ca
vastv-antara-çaktyäropäyogät. tathä ca çrutiù –
“änandaù brahmeti”, “ko hy evänyät kaù
präëyäd ya äkäça änando
na syät”, “änandäd dhémäni bhütäni
jäyante”, “na tasya käryaà
karaëaà ca vidyate na tat samaç
cäbhyadhikaç ca dåçyate. paräsya
çaktir vividhaiva çrüyate sväbhäviké
jïäna-bala-kriyä ca.” iti.
nanu sva-mate yoga-våttau ca sarväkarñakaù
paramabåhattamänandaù
kåñëa ity abhidhänäd avigraha eva sa
ity
avagamyate, änandasya vigrahän
avagamät? satyaà, kintv ayaà
paramäpürvaù pürva-siddhänanda-vigraha
iti. ‘sac-cid-änandavigrahaù’
iti – sac-cid-änanda-lakñaëo yo
vigrahas tad rüpa evety
arthaù; tathä ca çré-daçame
brahmaëa-stave – “tvayy eva nityasukha-
bodha-tanau” iti; täpané-hayaçérñayor
api – “sac-cid-änandarüpäya
kåñëäyäkliñöa-käriëe” iti; brahmäëòe
cäñöottaraçata-nämastotre
– “nanda-vraja-janänandé
sac-cid-änanda-vigrahaù” iti. etad
uktaà bhavati – ‘sattvaà’ khalv
avyabhicäritvam ucyate; tad
rüpatvaà ca tasya çré-daçame
brahmädi-väkye – “satya-vrataà satyaparaà
tri-satyam” ity atra vyaktam;
devaké-väkye ca – “nañöe loke
dviparärdhävasäne mahä-bhüteñv
ädi-bhütaà gateñu. vyakte
’vyaktaà käla-vegena yäte bhavän ekaù
çiñyate çeña-saàjïaù.” iti,
martyo måtyur vyäla-bhétaù paläyan
sarväþ lokän nirbhayaà
nädhyagacchat” ityädi; “eko ’si
prathamam” ityädi; brahmaëo väkye
– “tad idaà brahmädvayaà çiñyate” iti;
çré-gétäsu – “brahmaëo hi
pratiñöhäham” iti, “yasmät kñaram atéto
’ham akñaräd api cottamaù.
ÇRÉ BRAHMA-SAÀHITÄ
3 3 0
ato ’smi loke vede ca prathitaù
puruñottamaù.” iti; täpanyäm –
“janma-jaräbhyäà bhinnaù sthäëur ayam
acchedyo ’yaà yo ’sau
saurye tiñöhati, yo ’sau goñu tiñöhati,
yo ’sau gäù pälayati, yo ’sau
gopeñu tiñöhati” ityädi, “govindän
måtyur bibheti” ityädi cätra
pürvatra ‘saurya’ iti – sauré
yamunä-tad-adüra-bhava-deçavåndävana
ityarthaù. atha ‘cid-rüpatvaà’ –
sva-prakäçatvena paraprakäçatvam;
tac coktaà çré-daçame brahmaëä – “ekas
tvam ätmä”
ityädau “svayaà jyotiù” iti, täpanyäà –
“yo brahmaëä vidadhäti
pürvaà yo brahma-vidyäà tasmai gäù
pälayati sma kåñëaù. taà hi
devam ätma-våtti-prakäçaà mumukñur vai
çaraëam amuà vrajet.”
iti, “na cakñuñä paçyati rüpam asya”
“yam evaiña våëute tena labhyas
tasyaiña ätmä vivåëute tanuà sväm” iti
çruty-antaravat. atha
‘änanda-rüpatvaà’ – sarväàçena
nirupädhi-paramapremäspadatvam.
tac ca çré-daçame brahma-stavänte –
“brahman
parodbhave kåñëe” ityädi praçnottarayor
vyaktam. tathä cänubhütam
änakadundubhinä – “vidito ’si bhavän
säkñäd éçvaraù prakåteù
paraù. kevalänubhavänanda-svarüpaù
sarva-buddhi-dåk.” iti; –
“änandaà brahmaëo rüpam” iti
çruty-antaravat. tad evaà sac-cidänanda-
vigraha-rüpatve siddhe vigraha evätmä
tathätmaiva vigraha
iti siddham. tato jéva-vad dehitvaà
tasya netyapi siddhäntitam;
yathoktaà çré-çukena – “kåñëam enam
avehi tvam ätmänam
akhilätmänäm. jagad-dhitäya so ’py atra
dehé väbhäti mäyayä.” iti;
tathäpi tasya dehi-val-lélä
kåpä-paravaçatayaivety arthaù – “mäyä
dambhe kåpäyäà ca” iti viçva-prakäçaù.
tad evam asya tathä tal-lakñaëaà,
çré-kåñëa-rüpatve siddhe cobhayaléläbhiniviñöatvena
kvacid våñëéndratvaà kvacid govindatvaà
ca
dåçyate. yathäha dvädaçe sütaù –
“çré-kåñëa kåñëa-sakha våñëy
åñabhävani-dhrug
räjanya-vaàça-dahanänapavarga-vérya. govinda
gopavanitä-vraja-bhåtya-géta-tértha-çravaù
çravaëa-maìgala pähi
bhåtyän.” iti. tad evaà
sväbhéñöa-rüpa-lélä-parikara-viçiñöatayä
govindatvam eva svärädhyatvena yojayati
– govinda iti.
yathätraivägre stoñyate –
“cintämaëi-prakara-sadmasu-kalpa-våkñalakñävåteñu”
ityädi; çré-daçame
çré-govindäbhiñekärambhe surabhiväkyaà
– “tvaà na indro jagat pate” iti;
abhiñekänte “govinda iti
cäbhyadhät” ity uktvä tat prakaraëänte
çré-çuka-prärthanä – “préyän
na indro gaväm” iti – ‘gaväà’
sarväçrayatväd gavendratvenaiva
sarvendratva siddheù. na cedaà nyünaà
mantavyam. tathä hi
gosüktaà – “gobhyo yajïäù pravartante,
gobhyo deväù samutthitäù.
gobhir vedäù samudgérëäù
sañaòaìga-pada-kramäù.” iti. astu tävat
parama-golokäd avatérëänäà täsäà gaväm
indratvam iti, täpanéñu
ca brahmaëä tadéyam eva svenärädhitaà
prakäçitaà – “govindaà
sac-cid-änanda-vigrahaà
sura-bhü-ruha-taläsénaà satataà samarud-
gaëo ’haà toñayämi” iti; tathaiva
çré-daçame – “tad bhüriöékä
1
3 3 1
bhägyam iha janma kim apy aöavyäà yad
gokule” ityädi. tatra çré
nanda-nandanatvenaiva ca tal labdham.
tat prärthanä – “nauméòya
te ’bhra-vapuñe taòid-ambaräya” ityädau
“paçupäìgajäya” iti. tad
evaà govindädi-çabdasya
paramaiçvarya-mayasya särthakatäpi
tenäbhimatä. tathä coktaà
éçvaratva-parameçvaratvänuvädapürvaka-
tätparyävasänatayä gautaméya-tantre
çrémad-daçäkñaramanträrtha-
kathane – “gopéti prakåtià vidyäj janas
tattvasamühakaù.
anayor äçrayo vyäptyä käraëatvena
ceçvaraù.
sändränandaà paraà jyotir vallabhena ca
kathyate. athavä gopé
prakåtir janas tad-aàça-maëòalam.
anayor vallabhaù proktaù svämé
kåñëäkhya éçvaraù. kärya-käräëayor éçaù
çrutibhis tena géyate.
aneka-janma-siddhänäà gopénäà patir eva
vä. nanda-nandana ity
uktas trailokyänanda-vardhanaù. iti. –
‘prakåtim’ iti mäyäkhyäà
jagat käraëa-çaktim ity arthaù;
‘tattva-samühakaù’ mahad-ädirüpaù;
‘anayor äçrayaù’ ‘sändränandaà paraà
jyotiù’ éçvaro
‘vallabha’-çabdena kathyate; éçvaratve
hetuù – ‘vyäptyä’
‘käraëatvena’ ceti; ‘prakåtiù’ iti
svarüpa-bhütä mäyätétä
vaikuëöhädau prakäçamänä
mahä-lakñmyäkhyä çaktir ity arthaù;
‘aàça-maëòalaà’ saìkarñaëädi-trayam;
‘aneka-janma-siddhänäm’
ityatra ‘bahüni me vyatétäni janmäni
tava cärjuna” iti bhagavadgétä-
vacanäd anädi-janma-paramparäyäm eva
tätparyam. tad evam
aträpi nanda-nandanatvenäbhimatam; çré
gargeëa ca tathoktaà –
“präg ayaà vasudevasya kvacij jätas
tavätmajaù” iti. yuktaà ca tat; –
ätmajatvaà hi tasya çré-vasudevasyäpi
manasyävirbhütatvam eva
matam – “äviveçäàça-bhägena mana
änaka-dundubheù” iti.
vrajeçvarasyäpi tathäséd eva –
çré-bhagavat-prädurbhävasya
pürvävyavahita-kälaà vyäpya tathä
sarvatra darçanät. kintv ätmani
tasyävirbhäve saty apy ätmajatväya
pitå-bhävamaya-çuddha-mahäpremaiva
prayojakam; yathä brahmaëaù sakäçäd
varähadevasyävirbhave ’pi brahmaëi
varähadeve loke ca tadavagamädarçanät.
tädåça-çuddha-premä tu çré-vrajaräja
eva; çrévasudeve
tv aiçvarya-jïäna-pratibandha iti
sädhüktaà “präg ayaà
vasudevasya” iti. ataù
çrémad-daçäkñara-viniyoge ’pi tan-maya eva
dåçyate.
ÖÉKÄ 2
atha tasya tad-rüpatä-sädhakaà nityaà
dhäma pratipädayati –
sahasra-patram ityädinä. sahasräëi
paträëi yatra tat kamalam
ityädinä “bhümiç cintämaëi-gaëamayé”
iti vakñyamäëäc
cintämaëi-gaëamayaà padmaà tad rüpaà.
tac ca ‘mahat’
sarvotkåñöaà ‘padaà’ sthänam; ‘mahataù’
çré-kåñëasya mahäbhägavato
vä ‘padaà’ mahä-vaikuëöha-rüpam ity arthaù.
tat tu
nänä-prakäraà çrüyate ity äçaìkya
viçeñaëatvena niçcinoti –
ÇRÉ BRAHMA-SAÀHITÄ
3 3 2
gokuläkhyäm iti. ‘gokulam’ ity äkhyä
rüòhir yasya tat gopä-väsarüpam
ity arthaù – “rüòhir yogam apaharati”
iti nyäyena tasyaiva
pratéte. etad abhipretyoktaà çré-daçame
– “bhagavän gokuleçvaraù”
iti. ataeva
tad-anukülatvenottara-granthe ’pi vyäkheyam. tasya çrékåñëasya
çré-nanda-yaçodädibhiù saha väsa-yogyaà
mahäntaù
puram. taiù saha väsitä tv agre
samuddekñyate. tasya svarüpam
äha – tad iti. ‘anantasya’ baladevasya
‘aàçena’ jyotir vibhägaviçeñeëa
‘sambhavaù’ sadävirbhävo yasya tat;
tathä tantreëaitad
api bodhyate; – ananto ’àço yasya tasya
çré-baladevasyäpi
sambhavo niväso yatra tad iti.
ÖÉKÄ 3–4
sarva-mantra-gaëa-sevitasya
çrémad-añöädaçäkñaräkhya-mahämantra-
räja-péöhasya mukhya-péöham idam ityäha
– karëikäram iti
dvayena. ‘mahad yantram’ iti – yat
pratikåtir eva sarvatra
yantratvena püjärthaà likhyata
ityarthaù. yantratvam eva
darçayati – ñaö-koëäny abhyantare yasya
tat; ‘vajra-kélakaà’
karëikäre béja-rüpa-héraka-kélaka-çobhitam;
mantre ca ‘ca’-
käropalakñitä catur-akñaré kélaka-rüpä
jïeyä. ñaö-koëatve
prayojanäm äha – ñaö aìgäni yasyäù sä
ñaö-padé çrémadañöädaçäkñaré,
tasyäù sthänam. ‘prakåtiù’
mantra-sadma-rüpaà
svayam eva çré-kåñëaù käraëa-rüpatvät;
tac coktaà åñy-ädismaraëe
– “kåñëaù prakåtiù” iti; puruñaç ca; –
sa eva tad adhiñöhatådevatä-
rüpaù; täbhyäm ‘avasthitam’
adhiñöhitam. sa hi caturthä
pratéyate – mantrasya karaëatvena,
varëa-samudäya-rüpatvena,
adhiñöhatå-devatä-rüpatvena,
ärädhya-rüpatvena präg uktaù –
“éçvaraù paramaù kåñëaù” iti.
varëa-rüpatvenägrata uddhariñyate
– “kämaù kåñëäya” iti. yathoktaà
hayaçérña-païcarätre –
“väcyatvaà väcakatvaà ca
devatä-mantrayor iha. abhedenocyate
brahman tattvavidbhir vicärite.” iti;
gopäla-täpané-çrutiñu “väyur
yathaiko bhuvanaà praviñöo rüpaà rüpaà
pratirüpo babhüva.
kåñëas tathaiko ’pi jagad-dhitärthaà
çabdenäsau païca-pado
vibhäti. iti.
kvacid durgäyä adhiñöhätåtvaà tu
çakti-çaktimator abheda
vivakñayäù; ataevoktaà gautaméya-kalpe
– “närado ’sya åñiù
proktaç chando viräò iti småtam.
çré-kåñëo devatä väsya durgä
’dhiñöhätå-devatä. yaù kåñëaù saiva
durgä syäd yä durgä kåñëa eva
saù. anayor antarädarçé saàsärän no
vimucyate.” ityädi. ataù
svayam eva çré-kåñëas tatra
svarüpa-çakti-rüpeëa durgä-näma;
tasmän neyaà mäyäàça-bhütä durgeti
gamyate. niruktiç cätra –
“kåcchreëa durärädhanädi-bahu-prayäsena
gamyate jïäyate” iti.
tathä ca çré-närada-païcarätre
çruti-vidyä-saàvade – “jänäty ekä
parä käntä saiva durgä tadätmikä. yä
parä paramä çaktir mahäöékä
2–4
3 3 3
viñëu-svarüpiëé. yasyä vijïäna-mätreëa
paräëäà paramätmanaù.
muhürtäd eva devasya präptir bhavati
nänyathä. ekeyaà premasarva-
svabhävä çré-gokuleçvaré. anayä sulabho
jïeya ädi-devo
’khileçvaraù. bhaktir bhajana-sampattir
bhajate prakåtiù priyam.
jïäyate ’tyanta-duùkhena seyaà prakåtir
ätmanaù durgeti géyate
sadbhir akhaëòa-rasa-vallabhä. asya
ävarikä çaktir mahä-mäyä
’khileçvaré. yayä mugdhaà jagat sarvaà
sarva-dehäbhimäninaù.”
iti. tathä ca sammohana-tantre – “yan
nämnä nämni durgähaà
guëair guëavaté hy aham. yad vaibhavän
mahä-lakñmé rädhä
nityä parä-dvayä.” iti durgä-väkyaà kià
ca, prema-rüpä ya
änanda-mahänanda-rasäs tat
paripäka-bhedätmakena. tathä
‘jyoté-rüpeëa’ svaprakäçena ‘manunä’
mantra-rüpeëa ‘käma-béjena
saìgatam’ iti müla-manträntargatatve
’pi käma-béjasya påthag
uktiù kutra ca na svätantryäpekñayä.
tad evaà tad dhämoktvä tadävaraëäny äha
– tad ity arddhena.
tasya karëikä-rüpa-dhämnaù ‘kiïjalkaà’
– ‘kiïjalkäù çikharävalivalita-
präcérapaìktayaù’ ityarthaù; tat tu
‘tad aàçänäà’ – tasminn
aàçädayo vidyante yeñäà
parama-prema-bhäjäà sajätéyänäà
dhämety arthaù. ‘gokuläkhyam’ ity ukter
eva teñäà tat sajätéyatvaà
coktaà svayaà çré-bädaräyaëinä – “evaà
kakudminaà hatvä
stüyamänaù svajätibhiù. viveça goñöhaà
sabalo gopénäà
nayanotsavaù.” iti. ataeva tasya kamalasya
‘paträëi’ ‘çriyäà’ tatpreyasénäà
gopé-rüpäëäà çré-rädhädénam
upavana-rüpäni
dhämänéty arthaù. gopé-rüpatvaà cäsäà –
mantrasya tan nämnä
liìgitatvät; rädhäditvaà ca – “devé
kåñëamayé proktä rädhikä paradevatä.
sarva-lakñmé-mayé sarva-käntiù
sammohiné parä.” iti
båhad-gautaméyät, “rädhä våndävane
vane” iti matsya-puräëät;
“rädhayä mädhavo devo mädhavenaiva
rädhikä” iti åk-pariçiñöäc
ca. tatra ‘paträëäm’ ucchritapräntänäà
sandhiñu vartmäny agrim
asandhiñu goñöhäni jïeyäni.
akhaëòa-kamalasya gokulatvät
tathaiva gokula-samäveçäc ca goñöhaà
tathaiva. yat tu sthänäntare
vacanam asti – “sahasräraà padmaà
dalitatiñu devébhir abhitaù
parétaà gosaìghair api
nikhila-kiïjalka-militaiù. kaväöe yasyästi
svayam akhila-çakti-prakaöita-prabhävaù
sadyaù çré-paramapuruñas
taà kila bhaje.” iti – tatra
‘go-saìkhaiù’ iti tu päöhaù
samaïjasaù. go-saìkhyäç ca gopä iti –
‘gopä gopäla-go-saìkhyagodhu-
gäbhéra-ballaväù’ ity amaraù. kaväöa
iti kaväöänäm
abhyantare karëikä-madhyadeça ity
arthaù. akhila-çaktyä
prakaöitaù prabhävo yena sa
parama-puruñaù çré-kåñëa ity arthaù.
ÖÉKÄ 5
atha gokulävaraëäny äha – caturasram
iti caturbhiù. tasya
gokulasya bahiù sarvataù ‘catur asraà’
catuñ-koëätmakaà sthalaà
ÇRÉ BRAHMA-SAÀHITÄ
3 3 4
çvetadvépäkhyam. tad etad upalakñaëaà
gokuläkhyaà cety arthaù.
yadyapi gokule ’pi çvetadvépatvam asty
eva tad eväntara-bhümimayatvät,
tathäpi viçeña-nämnä svätantryatvät
tenaiva tat pratéyata
iti tathoktam. kintu catur asre ’py
antar maëòalaà våndävanäkhyaà
jïeyam. tathä ca sväyambhüvägame –
“dhyäyet tatra viçuddhätmä
idaà sarvaà krameëaiva” ity ädikam
uktvä tan madhye
“våndävanaà kusumitaà nänä-våkñair
vihaìgamaiù saàsmaret” ity
uktam. tathä ca båhad-vämana-puräëe
çré-bhagavati çruténäà
prärthanä-pürvakäni padyäni –
“änanda-rüpam iti yad vidanti hi
purä vidaù. tad rüpaà darçayäsmäkaà
yadi, deyo varo hi naù.
çrutvaitad darçayäm äsa gokulaà
prakåteù param.
kevalänubhavänanda-mätram
akñara-madhvagam. yatra
våndävanaà näma vanaà käma-dughair
drumaiù.” ityädéni. tac ca
catur asraà ‘catur mürteù’
catur-vyühasya çré-väsudevädicatuñöayasya
‘catuñ-kåtaà’ caturdhä vibhaktaà
‘caturdhäma’. kintu
deva-lélatvät tad upari vyoma-yäna-sthä
eva te jïeyäù. ‘hetubhiù’ tat
tat puruñärtha-sädhanaiù ‘manu-rüpaiù’
sva-sva-manträtmakair
indrädibhiù sämädayaç catväro vedäs
tair ity arthaù. ‘çaktibhiù’
vimalädibhir goloka-nämäyaà lokaù
çré-bhägavate sädhitaù. tad
evaà tasya loko varëitaù; tathä ca
çré-bhägavate – “nandas tv
aténdriyaà dåñövä loka-päla-mahodayam.
kåñëe ca sannatià teñäà
jïätibhyo vismito ’bravét. te
cautsukya-dhiyo räjanmatvä gopäs tam
éçvaram. api naù svagatià sükñmäm
upädhäsyad adhéçvaraù. iti
svänäà sa bhagavän vijïäyäkhiladåk
svayam. saìkalpa-siddhaye
teñäà kåpayaitad acintayat. jano vai
loka etasminn avidyä-kämakarmabhiù.
uccävacäsu gatiñu na veda sväà gatià
bhraman. iti
saïcintya bhagavän mahä-käruëiko
vibhuù. darçayäm äsa lokaà
svaà gopänäà tamasaù param. satyaà
jïänam anantaà yad
brahma jyotiù sanätanam. yad dhi
paçyanti munayo guëäpäye
samähitäù. te tu brahma-hådaà nétä
magnäù kåñëena coddhåtäù.
dadåçur brahmaëo lokaà yaträkrüro
’dhyagät purä. nandädayas tu
taà dåñövä paramänanda-nirvåtäù. kåñëaà
ca tatra cchando
’bhistüyamänaà su-vismitäù.” iti –
‘aténdriyam’ adåñöa-pürva,
‘svagatià’ svadhäma; ‘sükñmäà’
durjïeyäà; ‘upädhäsyat’
upadhäsyati asmän präpayiñyatéty arthaù
saìkalpitavanta iti çeñaù.
‘jano’ ’sau vrajaväsé mama svajanaù –
“sälokya-särñöi” ityädi-pade
“janäù” itivad ubhayaträpy
anya-janatvam açrutam iti, vrajajanasya
tu tadéya-svajanatamatvaà tena svayam
eva vibhävitaà –
“tasmän mac-charaëaà goñöhaà man-näthaà
mat-parigraham.
gopäye svätma-yogena so ’yaà me vrata
ähitaù.” ity anena; sa
‘etasmin’ präpaïcike loke avidyädibhir
yä ‘uccävacäù’ deva-tiryagädi-
rüpä gatayas täsu ‘sväà gatià’
‘bhraman’ tanmiçratayäbhivyaktes
tan nirviçeñatayä jänan täm eva sväà
gatià na
öékä 3–5
3 3 5
vedety arthaù;
madéya-laukika-lélä-viçeñeëa jïänäàça tirodhänäd iti
bhävaù; – “iti nandädayo gopäù
kåñëa-räma-kathäà mudä. kurvanto
ramamäëäç ca nävidan bhava-vedanäm.”
iti daçamokter avidyäkäma-
karmaëäà taträsämarthyät. gopänäà ‘svaà
lokaà’ golokam
arthät tän pratyekaà darçayäm äsa
‘tamasaù’ prakåteù ‘paraà’
svarüpa-çakty-abhivyaktatvät. åta eva
sac-cid-änanda-rüpa eväsau
loka ityäha – satyam iti. atha
çré-våndävane ca tädåça-darçanaà
katham anya-deçaù sthitänäà teñäà jätam
ity äha – ‘brahmahradam’
akrüra-térthaà kåñëena nétäù punaç ca
tenaiva ‘magnäù’
majjitäù punaç ca tasmät tenaiva
‘uddhåtäù’ uddhåtya punaù svasthänaà
präpitäù santo ‘brahmaëaù’
parama-båhattamasya tasyaiva
lokaà gokuläkhyaà dadåçuù – “mürdhabhiù
satya-lokas tu brahmalokaù
sanätanaù” iti dvitéye
vaikuëöhäntarasyäpi tat tathä ’hyäteù. ko
’sau brahma-hradas taträha – yatreti,
tat tértha-mahimänaà lakñam
eva vidhätuà seyaà paripäöéti bhävaù.
atra ‘sväà gatim’ iti tadéyatänirdeçaù,
‘gopänäà svaà lokam’ iti
ñañöhé-sva-çabdayor nirdeçaù,
‘kåñëaà’ iti säkñän nirdeçaç ca
vaikuëöhäntaraà vyavacchidya çrégolokam
eva vyavasthäpitavän iti. tathä ca
harivaàçe çakravacanaà—“
svargäd ürdhvaà brahma-loko
brahmarñi-gaëa-sevitaù.
tatra somagatiç caiva jyotiñäà ca
mahätmanäm. tasyopari gaväà
lokaù sädhyäs taà pälayanti hi. sa hi
sarva-gataù kåñëo mahäkäçagato
mahän. upary upari taträpi gatis tatra
tapomayé. yäà na vidmo
vayaà sarve påcchanto ’pi pitämaham.
gatiù çama-damäòhyänäà
svargaà sukåta-karmaëäm. brähme tapasi
yuktänäà brahma-lokaù
parä gatiù. gaväm eva hi yo loko
durärohä hi sä gatiù. sa tu lokas
tvayä kåñëa sédamänaù kåtätmanä. dhåto
dhåtimatä véra nighnato
’padravän gaväm. iti.
aträpätapratétärthäntare ‘svargäd ürdhvaà
brahma-lokaù’ ity uktaà syät
‘loka-trayam atikramya’ ity ukteù ‘tatra
somagatiç caiva’ iti na sambhavati
candrasyänyeñäm api ‘jyotiñäà’
dhruvalokäd adhastäd eva gates tathä
‘sädhyäs taà pälayanti’ ity api
nopapadyate; deva-yoni-rüpäëäà teñäà
svarga-lokasyäpi pälanam
asambhavaà, kim uta tad upari lokasya
surabhilokasya. tathä tasya
lokasya surabhilokatve ‘sa hi
sarvagataù’ ity anupapannaà syät, çrébhagavad-
vigraha-lokayor acintya-çaktitvena
vibhutvaà ghaöeta, na
punar anyasyeti. ataeva sarvätétatvät
‘taträpi tava gatiù’ iti ‘api’ –
çabdo vismaye prayuktaù; ‘yaà na vidmo
vayaà sarve’ ity ädikaà
coktam tasmät präkåta-golokäd anya
eväsau goloka iti siddham. tathä
ca mokña-dharme näräyaëéyopäkhyäne
çré-bhagavad-väkyam –
“evaà bahu-vidhai rüpaiç caräméha
vasundharäm. brahma-lokaà
ca kaunteya golokaà ca sanätanam.” iti
tasmäd ayam arthaù –
‘svarga’-çabdena, “bhür-lokaù kalpitaù
padbhyäà bhuvar-loko ’sya
näbhitaù. svar-lokaù kalpito mürdhnä
iti vä loka-kalpanä.” iti
bhägavate dvitéyoktänusäreëa,
svar-lokam ärabhya satya-lokaÇRÉ
BRAHMA-SAÀHITÄ
3 3 6
paryantaà loka-païcakam ucyate. tasmät
‘ürdhvam’ upari ‘brahmalokaù’
brahmätmako lokaù
sac-cid-änanda-rüpatvät, brahmaëo
bhagavato lokaù iti vä – “mürdhvabhiù
satyalokas tu brahma-lokaù
sanätana” iti dvitéyät; öékä ca –
“brahma-loko vaikuëöhäkhyäù
sanätano nityaù, na tu
såñöi-prapaïcäntarvarté” ity eñä; çrutiç ca –
“eña brahma-loka eña ätma-lokaù” iti.
sa ca “brahmarñi-gaëa-sevitaù”
– brahmaëo mürtimanto vedäù, åñayaù
çré-näradädayaù, gaëäç ca
çré-garuòa-viñvaksenädayaù; taiù
sevitaù. evaà nityäçritänuktvä tadgamanädhikariëa
äha – ‘tatra’ brahmaloke, umayä saha
vartate iti
‘somaù’ çré-çivas tasya ‘gatiù’ –
“svadharma-niñöhaù çata-janmabhiù
pumän viriïcatäm eti tataù paraà hi
mäm. avyäkåtaà bhägavato
’tha vaiñëavaà padaà yathähaà vibudhäù
kalätyaye.” iti caturthe
rudra-gétät. someti supäà supalugity-ädinä
ñañöhéluk chändasaù. tad
uttaraträpi gatir ity anvayaù. ‘jyotiù’
brahma, tadaikätma-bhävänäà
muktänäm ity arthaù, na tu tädåçänäm
api sarveñäà, kintu
‘mahätmanäà mahäçayänäà mokñänädaratayä
bhajatäà çrésanakädi-
tulyänäm ity arthaù; – “muktänäm api
siddhänäà
näräyaëa-paräyaëaù. sudurlabhaù
praçäntätmä koöiñv api mahämune.”
iti ñañöhataù, “yoginäm api sarveñäà
madgatenäntarätmanä.
çraddhävän bhajate yo mäm sa me
yuktatamo
mataù.” iti gétäbhyaç ca teñv eva
mahattva-paryavasänät. ‘tasya’
brahma-lokasya ‘upari gaväà lokaù’
çré-goloka ity arthaù. taà ca
golokaà ‘sädhyäù’ präpaïcika-devänäà
prasädanéyä müla-rüpä
nitya-tadéya-devagaëäù ‘pälayanti’
dik-päla-rüpatayä vartante – “te
ha näkaà mahimänaù sacantas tatra pürve
sädhyäù santi deväù” iti
çruteù; “tatra pürve ye ca sädhyä viçve
deväù sanätanäù. te ha näkaà
mahimänaà sacantaù çubha-darçanäù.” –
iti mahä-vaikuëöhavarëane
pädmottara-khaëòäc ca; yad vä; “tad
bhüri-bhägyam iha
janma kim apy aöavyäà yad gokule ’pi”
iti çré-brahma-stavänusäreëa
tad-vidha-parama-bhaktänäm api sädhyäù
tädåça-siddhi-präptaye
prasädanéyäù çré-gopa-gopé prabhåtayas
taà pälayanti. tad evaà
sarvopari gatatve ’pi ‘hi’ prasiddhau,
‘sa’ çré-golokaù ‘sarva-gataù’ çrénäräyaëa
iva präpaïcikä
präpaïcika-vastu-vyäpakaù. kaiçcit kramamukti-
vyavasthayä tathä präpyamäno ’py asau
dvitéya-skandhavarëita-
kamaläsana-dåñöa-vaikuëöhavat
çré-vrajaväsibhir aträpi
yasmäd dåñöa iti bhävaù. ataeva ‘mahän’
bhagavad-rüpa eva –
“mahäntaà vibhum ätmänam” iti çruteù.
atra hetuù – ‘mahäkäçaà’
parama-vyomäkhyaà brahma
viçeñaëa-läbhät, “äkäças tal liìgät” iti
nyäya-siddheç ca; ‘tad agataù’ –
brahmäkärodayänantaram eva
vaikuëöha-präpter yathäjämilasya. tad
evam ‘upary upari’ sarvopary
api viräjamäne ‘tatra’ çré goloke ’pi
‘tava gatiù’ çré-govinda-rüpeëa
kréòä vartata ity arthaù. ataeva sä
gatiù sädhäraëé na bhavati, kintu
‘tapomayé’ – tapo
’tränavacchinnaiçvaryam; sahasra-näma-bhäñye ’pi
öékä 5
3 3 7
– “paraà yo mahat-tapaù” ity atra tathä
vyäkhyätam; “sa tapo
’tapyata” iti
parameçvara-viñayaka-çruteù – aiçvaryaà prakäçayad iti
hi taträrthaù. ataeva brahmädibhir
durvitarkatvam äha – yäm iti.
adhunä tasya gokula ity äkhyä béjam
abhivyaïjayati – gatir iti.
‘brähme’ brahma-loka-präpake ‘tapasi’
çré kåñëa-viñayaka-manaùpraëidhäne
‘yuktänäà’ rata-cittänäà tad eka-prema-bhaktänäm
ity
arthaù – “yasya jïänamayaà tapaù” iti
çruteù. ‘brahma-lokaù’
vaikuëöha-lokaù, ‘parä’ prakåty-atétä.
‘gaväà’ vrajaväsi-mäträëäà –
“mocayan vraja-gaväà dina-täpam” iti
çré-daçamät – teñäà svatas
tad-bhävitänäà ca sädhana-vaçäd ity
arthaù. atas tad-bhävasyäpy
asulabhatväd ‘dürärohä’ duñpräpyänyeñäà
tapa ädinä. ‘dhåtaù’
rakñitaù çré-govardhanoddharaëe ’pi
tathä sa cakñuñäm eva lokaù
pradåñöaù. “tä väà västüny uçmasi
gomadhyai yatra gävo bhuriçåìgä
ayäsaù. aträha tad urugäyasya kåñëaù
paramaà padam
avabhäti bhüri.” iti; vyäkhyätaà ca –
‘tä’ täni ‘väà’ yuvayoù kåñëarämayoù,
‘västüni’ lélä-sthänäni ‘gomadhyai’
präptum ‘uçmasi’
kämayämahe. täni kià viçiñöäni? –
“yatra yeñu ‘bhuri-çåìgäù’ mahäçåìgäù
gävo vasanti; yathopaniñadi –
bhüri-väkye dharma-pareëa
bhüri-çabdena mahiñöham evocyate, na tu
bahutaram iti bahuçubha-
lakñaëa iti vä. ‘ayäsaù’ çubhäù – “ayaù
çubhävaho vidhiù” ity
amaraù, ‘deväsaù’ itivat yuñanta-padam
idam. våkñaù sarva-kämadughasyeti.
‘atra’ bhümau tal loko vede prasiddhaù
çré-golokäkhyaù.
‘urugäyasya’ svayaà bhagavataù ‘padaà’
sthänaà ‘bhüri’ bahudhä
avabhäti iti ‘äha’ veda iti; yathä
yajuùsu mädhyandinéye stüyate –
“dhämäny uçmaséti iti viñëoù paramaà
padam avabhäti bhüri” iti
cätra prakaraëäntaraà paöhanti. çeñaà
samänam.
ÖÉKÄ 6
atha müla-vyäkhyäm anusarämaù.
viräö-tad-antaryäminor abhedavivikñayä
puruña-suktädäv eka-puruñatvaà yathä
nirüpitaà, tathä
goloka-tad-adhiñöhätror apy äha – evam
iti. ‘devaù’ golokas tadadhiñöhätå-
çré-govinda-rüpaù. ‘sadänandam’ iti
tat-svarüpam ity
arthaù; napuàsakatvaà – “vijïänam
änandaà brahma” iti çruteù.
‘ätmärämasya’ anya-nirapekñasya;
‘prakåtyä’ mäyayä na
samägamaù”, yathoktaà dvitéye – “na
yatra mäyä kim utäpare” iti.
ÖÉKÄ 7
atha prapaïcätmanas tad-aàçyasya
puruñasya tu na tädåçatvam ity
äha – mäyayeti präkåta-pralaye ’pi
tasmiàs tasyä layät
–“yasyäàçäàçäàça-bhägena” ity ädeù.
nanu tarhi jévavat talliptatvenänéçvaratvaà
syät? taträha – ätmaneti. sa tu
‘ätmanä’
antarvatnyä tu ‘ramayä’
svarüpa-çaktyaiva ‘reme’ ratià präpnoti,
ÇRÉ BRAHMA-SAÀHITÄ
3 3 8
bahir eva mäyayä sevya ity arthaù; –
“eña prapanna-varado
ramayätma-çaktyä yadyat kariñyati
gåhéta-guëävatäraù” iti tåtéye
brahma-stavät; “mäyäà vyudasya
cic-chaktyä kaivalye sthita
ätmani” iti prathame
çrémad-arjuna-väkyäc ca. tarhi tat preraëaà
vinä kathaà såñöiù syät? tathäha –
‘sisåkñayä’ srañöum icchayä
‘tyaktaù’ såñöy-arthaà prahitaù ‘kälaù’
yasmät tädåçaà yathä syät
tathä reme. prathamänta-päöhas tu
sugamaù. tat-prabhä-rüpeëa
tenaiva sä sidhyatéti bhävaù; –
‘prabhävaà pauruñaà prähuù kälam
eke yato bhayam” iti, “käla-våttyä tu
mäyäyäà guëa-mayyäm
adhokñajaù. puruñeëätma-bhütena véryam
ädhatta véryavän”. iti ca
tåtéyät.
ÖÉKÄ 8
nanu ramaiva sä kä? taträha – niyatir
atyardhena. niyamyate
svayaà bhagavaty eva niyatä bhavatéti
‘niyatiù’ svarüpabhütä tacchaktiù;
‘devé’ dyotamänä svaprakäça-rüpä ity
arthaù; tad uktaà
dvädaçe – “anapäyiné hareù çaktiù çréù
säkñäd ätmano hareù” iti;
öékä ca – “anapäyiné hareù çaktiù;
tatra hetuù – säkñäd ätmana iti;
svarüpasya cid-rüpatvät tasyäs
tad-abhedäd ity arthaù” ity eñä. atra
säkñäc chabdena – “vilajjamänayä yasya
sthätum ékñä-pathe ’muyä”
ityädyuktä mäyä neti dhvanitam. tatra
‘anapäyinétvaà’ yathä viñëupuräëe
– “nityaiva sä jagan-mätä viñëoù çrér
anapäyiné. yathä
sarvagato viñëus tathaiveyaà
dvijottama.” iti, “evaà yathä jagatsvämé
deva-devo janärdanaù. avatäraà karoty
eñä tathä çrés tatsahäyiné.”
iti ca.
nanu kuträpi çiva-çaktyoù käraëatä
çrüyate? tatra viräò-varëanavat
kalpanayä te tad-aìga-viçeñaëatvenäha –
tal liìgam iti.
“tasyäyutäyutäàçäàçe viçva-çaktir iyaà
sthitä” iti viñëupuräëänusäreëa
prapaïcätmanas tasya
mahä-bhagavad-aàçasya
sväàça-jyotir äcchannatväd
aprakaöa-rüpasya puruñasya ‘liìgaà’
liìga-sthänéyo yo ’àçaù
prapaïcotpädakäàçaù, sa eva çambhuù;
anyas tu tad-ävirbhäva-viçeñatväd eva
çambhur ucyata ity arthaù.
vakñyati ca – “kñéraà yathä
dadhi-vikära-viçeña-yogät” ity ädi. tathä
tasya véryädhäna-sthänéya-mäyäyä apy
aprakaöana-rüpäyä yä ‘yoni’
sthänéyo ’àçaù, saiva ‘aparä’
pradhänäkhyä çaktir iti pürva-vat. tatra
ca ‘hare’ tasya puruñäkhya-haryaàçasya
‘kämo’ bhavati – såñöyarthaà
tad-didåkñä jäyata ity arthaù. tataç ca
‘mahat’ iti sajéva
mahat-tattva-rüpaà sa-prapaïca-rüpaà
béjam ähitaà bhavatéty
arthaù; – “so ’kämayata” iti çruteù,
“kälavåttyä” ityädi tåtéyäc ca.
öékä 5–8
3 3 9
ÖÉKÄ 9
ataù çiva-çästram api tad-viçeñä-vivekäd
eva svätantryeëa pravartate,
vastutas tu pürväbhipräyatvam evety äha
– liìgety ardhena.
‘mäheçvaré’ mäheçvaryaù.
ÖÉKÄ 10
çaktimän ity ardhena tad evänüdya
tasmin pürvoktasyäprakaöarüpasya
prakaöa-rüpatayä punar abhivyaktir ity
äha – tasminn ity
ardhena. tasmäliìga-rüpé
prapaïcotpädakas tad-aàço ’pi çaktimän
puruño maheçvara ucyate. tataç ca
‘tasmin’ bhüta-sükñmaparyantatäà
präpte ‘liìge’ svayaà tad-aàçé
‘mahä-viñëur ävirabhüt’
prakaöa-rüpeëävirbhavati; yato
‘jagat-patiù’ jagatäà sarveñäà
parävareñäà jévänäà sa eva patir iti.
ÖÉKÄ 11
tad eva rüpaà vivåëoti –
sahasra-çérñeti. sahasram aàçä avatärä
yasya sa ‘sahasräàçaù’; sahasraà süte
såjati yaù sa ‘sahasrasüù’,
sahasra-çabdaù sarvaträsaìkhyatäparaù.
dvitéye ca rüpam idam
uktam – “ädyo ’vatäraù puruñaù parasya”
ity asya öékäyäà –
“parasya bhümnaù puruñaù
prakåti-pravartakaù, ‘yasya sahasraçérña’
ity ädy ukto lélä-vigrahaù sa ädyo
’vatäraù” iti.
ÖÉKÄ 12
ayam eva käraëarëavaçäyétyäha –
näräyaëa iti särdhena. ataù äpa
eva ‘käraëärëo-nidhir äviräsét’. sa tu
näräyaëaù
‘saìkarñaëätmakaù’ iti; – pürvaà
golokävaraëatayä yaç caturvyüha
madhye saìkarñaëaù sammatas tasyaiväàço
’yam ity arthaù. atha
tasya léläm äha – yoga-nidräm iti;
svarüpänanda-samädhià gata ity
arthaù. tad uktaà – “äpo närä iti
proktä äpo vai nara-sünavaù. tasya
tä ayanaà pürvaà tena näräyaëaù
småtaù.” iti.
ÖÉKÄ 13
tasmäd eva brahmäëòänäm utpattim äha –
tad rometi. ‘tat’ iti tasyety
arthaù. tasya saìkarñaëätmakasya yad
béjaà yoni-çaktävadhyas
taà, tad eva bhüta-sükñma-paryantatäà
präptaà sat paçcät tasya
‘roma-bila-jäleñu’ vivareñu antarbhütaà
ca sat ‘haimäni aëòäni
jätäni’ täni cäpaïcékåtäàçair
mahä-bhütair ävåtäni jätänéty arthaù.
tad uktaà daçame brahmaëä –
“kvedågvidhävigaëitäòaparäëucaryä
vätädhvaroma-vivarasya ca te mahitvam”
iti; tåtéye ca –
“vikäraiù sahito yuktair viçeñädibhir
ävåtaù. aëòa-koño bahir ayaà
ÇRÉ BRAHMA-SAÀHITÄ
3 4 0
païcäçat-koöi-viståtaù.
daçottarädhikair yatra praviñöaù
paramänuvat. lakñyante ’ntargatäç cänye
koöiço hy aëòa-räçayaù.”
iti.
ÖÉKÄ 14
tataç ca teñu brahmäëòesu påthak påthak
svarüpaiù rüpäntaraiù sa
eva praviveçety äha – praty-aëòam iti.
‘ekäàçäd ekäàçät’
ekenaikenäàçenety arthaù.
ÖÉKÄ 15
punaù kià cakära? taträha – vämäìgäd
iti. viñëvädaya ime sarveñäm
eva brahmäëòänäà pälakädayaù
prati-brahmäëòäntaù sthitänäà
viñëvädénäà ceçvaräëäà prayoktäraù.
yathä prati-brahmäëòaà
tathädhibrahmäëòa-maëòalam
abhyupagantavyam iti bhävaù; yeñu
prajäpatir ayaà hiraëyagarbha-rüpa eva
na tu vakñyamäëa
caturmukha-rüpa eva; so ’yaà
tat-tad-ävaraëagata-tat-tad-devänäà
srañöeti. viñëu-çambhü api
tat-tat-pälana-saàhära-kartärau jïeyau.
‘kürca-deçät’ bhruvor madhyät. eñäà
jalävaraëa eva sthänäni
jïeyäni.
ÖÉKÄ 16
tatra çambhoù käryäntaram apy äha –
ahaìkärätmakam ity
ardhena. ‘etad viçvaà’ tasmäd eva
‘ahaìkärätmakaà’ ‘vyajäyata’
babhüva – viçvasyähaìkärätmakatä tasmäj
jätety arthaù;
sarvähaìkärädhiñöhätåtvät tasya.
ÖÉKÄ 17
brahmäëòa-praviñöasya tu
tat-tad-rüpasya léläm äha – atha tair ity
ädi. ‘taiù’ tat-sadåçaiù ‘trividhaiù’
prati-brahmäëòagata-viñëvädibhiù
‘veçaiù’ rüpaiù ‘léläà’ brahmäëòäntargata-pälanädi-rüpäm
‘udvahataù’
brahmäëòäntargata-puruñasyeti täm udvahati tasminn
ity arthaù. ‘yoga-nidrä’
pürvokta-mahä-yoga-nidräàça-bhütä
‘bhagavaté’
svarüpänanda-samädhi-mayatväd antarbhütasarvaiçvaryaiù,
‘saìgatä çrér iva’ iti – tatra yathä
çrér apy aàçena
saìgatä tathä säpéty arthaù.
ÖÉKÄ 18
tataç ca sisåkñäyäm iti. ‘nälaà’
näla-yuktaà tat ‘hema-nalinaà,’
brahmaëo janma-çayanayoù sthänatvät
‘lokaù’ ity arthaù.
öékä 9–18
3 4 1
ÖÉKÄ 19
tathäsaìkhya-jévätmakasya
samañöi-jévasya prabodhaà vaktuà
punaù käraëärëo nidhiçäyinas
tåtéya-skandhoktänusäriëéà såñöiprakriyäà
vivåty äha – attvänéti trayeëa. tatra
dvayamäha –
‘mäyayä’ sva-çaktyä ‘parasparaà
tattväni yojayan’ iti yojanäntaram
eva niréhatayä ‘yoga-nidräm’ eva
svékåtavän ity arthaù.
ÖÉKÄ 20
atha tåtéyaà – yojayitveti. ‘yojayitvä’
tad-yojana-yoga-nidrayor
antarasäv ity arthaù. ‘guhäà’ prati;
viräò-vigraho ‘pratibudhyate’
pralaya-sväpäj jägarti.
ÖÉKÄ 21
tayoù sväbhävikéà sthitim äha – sa
nitya ity ardhena. ‘nityaù’ anädyananta-
käla-bhävé, ‘nitya-sambandhaù’
bhagavatä saha nityaù
sambandhaù samaväyo yasya saù, süryeëa
tad-raçmi-jälasyeveti
bhävaù. “yat taöasthantu cid-rüpaà
saàvedät tu vinirgatam raïjitaà
guëa-rägeëa sa jéva iti kathyate.” –
iti çré-närada-païcaräträt; tathä
ca çré-gétäsu – “mamaiväàço jévaloke
jéva-bhütaù sanätanaù” iti.
ataeva ‘prakåtiù’ säkñi-rüpeëa
svarüpa-sthita eva bimba-pratibimbapramätå-
rüpeëa prakåtim iva präptaç cety arthaù
– “prakåtià viddhi
me paräà jéva-bhütäm” iti çré-gétäsv
eva ca, “dvä suparëä sayujä
sakhäyä” iti çrutiç ca nitya-sambandhaà
darçayati.
ÖÉKÄ 22
atha tasya samañöi-jévädhiñöhänatvaà
guhä-praviñöät puruñatväd
upapannam ityäha – evam iti. tataù
samañöi-dehäbhimäninas tasya
hiraëya-garbha-brahmaëas tasmät
bhoga-vigrahädy-utpattim äha –
tatreti.
ÖÉKÄ 23
atha tasya catur-mukhasya ceñöäm äha –
saïjäta iti särdhena.
spañöam.
ÖÉKÄ 24
atha tasmin pürvopäsanä-labdhäà
bhagavat-kåpäm äha – uväceti
särdhena. spañöam.
ÇRÉ BRAHMA-SAÀHITÄ
3 4 2
ÖÉKÄ 25
etad eva “sparçeñu yat ñoòaçam
eka-viàçam” iti tåtéyaskandhänusäreëa
yojayati – tapas tvam ity ardhena.
spañöam.
ÖÉKÄ 26
sa tu tena mantreëa
sva-kämanä-viçeñänusärät såñöi-kåc-chhaktiviçeña-
viçiñöatayä vakñyamäëa-stavänusäräd
gokuläkhya-péöhagatatayä
çré-govindam upäsitavän ity äha – atha
tepa iti caturbhiù.
‘guëa rüpiëyä’ sattva-rajas-tamo-guëamayyä;
‘rüpiëyä’ mürtimatyä
‘paryupäsitaà’ paritas tal-lokäd bahiù
sthitayopäsitaù
dhyänädinärcitam – “mäyä parety
abhimukhe ca vilajjamänä” iti,
“balim udvahanty samadanty ajayänimiñä”
iti ca çré-bhägavatät.
‘aàçaiù’ tad-ävaraëasthaiù parikaraiù.
ÖÉKÄ 27
tad evaà dikñätaù parastäd eva tasya
dhruvasyeva dvijatvasaàskäras
tadäbädhitatvät tat-tan-manträdhideväj
jäta ity äha –
atha veëv iti dvayena. ‘trayé murtiù’
gäyatré vedamätåtvät, dvitéyapadye
tasyä eva vyaktibhävitväc ca, tan-mayé;
‘gatiù’ paripäöé.
mukhäbjäni praviveça ity añöabhiù
karëaiù praviveçety arthaù. ädiguruëä
çré-kåñëena sa brahmä saàskåta iti
karma-sthäne prathamä.
ÖÉKÄ 28
tataç ca trayém api tasmät präpya tam
eva tuñöävety äha – trayyeti
spañöam.
ÖÉKÄ 29
stutim äha – cintämaëéty ädi. tatra
goloke ’smin mantra-bhedena
tad-ekadeçeñu båhad-dhyäna-mayädiñv
ekasya mantrasya vä
samayädiñu ca péöheñu satsv api
madhya-sthatvena mukhyatayä
prathama
gokuläkhya-péöha-niväsa-yogya-lélayä stauti – cintämaëéty
ekena. ‘abhi’ sarvatobhävena
vana-nayana-cäraëa-gosthänänayanaprakäreëa
‘pälayantaà’ sa-snehaà rakñantam.
kadäcid rahasi tu
vailakñanyam ity äha – lakñméti.
lakñmyo ’tra gopa-sundarya eveti
vyäkhyätam eva.
ÖÉKÄ 30
tad eva cintämaëi-prakara-sadma-mayaà
‘kathä gänaà näöyaà
gamanam api’ iti vakñyamäëänusäreëa
gokuläkhya-vilakñaëaöékä
19–30
3 4 3
péöhagatäà léläm uktvä.
eka-sthäna-sthitikäà kathäà gamanädirahitäà
båhad-dhyänädi-dåñöäà
dvitéya-péöhagatäà léläm äha –
veëum iti dvayena. tatra veëum iti
sarvaà spañöam.
ÖÉKÄ 31
äloletyädi. praëayapurvako yaù keliù
parihäsas tatra yä kalä
vaidagdhé, saiva viläso yasya taà –
“drava-keli-parihäsäù” ity
amaraù.
ÖÉKÄ 32
tad eva lélä-dvayam uktvä
paramäcintya-çaktyä vaibhava-viçeñeëäha
– aìgänéti caturbhiù. tatra tatra
vigrahasyäha – aìgänéti. hasto ’pi
drañöuà çaknoti, cakñur api pälayituà
pärayati, tathänyad-anyad
apy aìgam anyat kalayituà prabhavatéti;
evam evoktaà – “sarvataù
päëi-pädaà tat sarvato
’kñi-çiro-mukham” ity ädi. ‘jaganti’ iti léläparikareñu
tat tad aìgaà yathä svayam eva
vyavaharatéti bhävaù.
tatra ca tasya vigrahasya vailakñaëyam
eva hetur ity äha – änandeti.
ÖÉKÄ 33
vailakñaëyam eva puñyati – advaitam iti
tribhiù. ‘advaitaà’
påthivyäm ayam advaito räjetivad
atulyam ity arthaù – “vismäpanaà
svasya ca” iti
tåtéya-sthoddhava-väkyät. ‘acyutaà’ – “kaàso
vatädyäkåta me ’tyanugrahaà drakñye
’ìghri-padmaà prahito ’munä
hareù. kåtävatärasya duratyayaà tamo
purve ’taran yan nakhamaëòala-
tviñä. yad arcitaà brahma-bhavädibhiù
suraiù çriyä ca
devyä” ity ädi daçama-sthäkrüra-väkyät,
“yä vai çriyärcitam
ajädibhir äpta-kämair yogeçvarair api
yadätmani räsa-goñthyäm.
kåñëasya tad bhagavataç caraëäravindaà
nyastaà staneñu vijahuù
parirabhya täpam” iti
çrémad-uddhava-väkyät – “darçayäm äsa
lokaà svaà gopänäà tamasaù param” ity
uktvä “nandädayas tu taà
dåñövä paramänanda-nirvåtäù. kåñëaà ca
tatra chandobhiù
stüyamänaà suvismitäù”. iti çuka-väkyäc
ca. ‘anädim’ äditrayaà;
yathaikädaçe säìkhya-kathane – “kälo
mäyä-maye jéve” ity ädau
mahä-pralaye sarvävaçiñöatvena
brahmopadiçya tad api tasya drañöä
tvaà svayaà bhagavän asminn äha – “eña
säìkhya-vidhiù proktaù
saàçaya-granthi-bhedanaù.
pratilomänulomäbhyäà parävara-dåçä
mayä.” iti. ‘puräëa puruñaà’ – “ekas
tvam ätmä puruñaù puräëaù”
iti brahma-väkyät, “güòhaù
puräëa-puruño vana-citra-mälyaù” iti
mäthura-väkyäc ca. tathäpi
‘nava-yauvanaà’ – puräpi navaù
puraëa iti nirukteù, “gopyas tapaù kim
acaran yad amuñya rüpam”
ity ädau “anusaväbhinavam” iti
çré-daçamät, “yasyänanaà makaraÇRÉ
BRAHMA-SAÀHITÄ
3 4 4
kuëòalam” ity ädi navamät “satyaà
çaucam” ityädau “kauçalaà
käntir dhairyam” ädéni paöhitvä “ete
cänye ca bhagavan nityä yatra
mahä-guëäù. prärthyä mahattvam
icchadbhir na viyanti sma
karhicit” iti prathamät;
båhad-dhyänädau tathä çravaëät, “gopaveçam
abbhräbhaà taruëaà kalpa-drumäçritam”
iti täpané-çrutau
tad dhyäne ‘taruëa’-çabdasya ‘nava
yauvana’ eva çobhänidhänatvena
tätparyät. ‘vedeñu durlabhaà’ – “bhejur
mukundapadavéà
çrutibhir vimågyäm” iti “adyäpi yat
pada-rajaù çrutimågyam”
iti ca çré-daçamät. ‘adurlabham
ätma-bhaktau’
“bhaktyäham ekayä grähyaù” ity ekädaçät,
“pureha bhüman” ity ädi
çré-daçamäc ca.
ÖÉKÄ 34
panthäs tv iti. ‘prapada-sémni’
caraëäravindayor agre – “citram
bataitad ekena vapuñä yugapat påthak.
gåheñu dvy-añöa-sähasraà
striya eka udävahat” iti
çré-näradokteù. “eko vaçé sarvagaù kåñëa éòya
eko ’pi san bahudhä yo vibhäti” iti
gopäla-täpanyäm. tatra
siddhäntam äha – avicintya-tattva iti;
“ätmeçvaro ’tarkya-sahasraçaktiù”
iti tåtéyät, “acintyäù khalu ye bhävä
na täàs tarkeëa yojayet.
prakåtibhyaù paraà yac ca tad acintasya
lakñaëam.” iti skändäd
bhäratäc ca, “çrutes tu çabda-mülatvät”
iti brahma-süträt, “acintyo hi
maëi-mantra-mahauñadhénäà prabhävaù”
iti bhäñya-yukteç ceti
bhävaù.
ÖÉKÄ 35
eko ’py asau iti – “tävat sarve
vatsa-päläù paçyato ’jasya tat kñaëät
vyadåçyanta ghanaçyämäù” ity ärabhya
tair vatsapälädibhir
evänanta-brahmäëòa-sämagré-yuta-tat-tad-adhipuruñänäà
tenäntarbhävät; ‘jagadaëòa-cayäù’ iti –
“na cäntar na bahir yasya”
ity ädeù, “aëor aëéyän mahato mahéyän”
ityädi-çruteù, “yo ’sau
sarveñu bhüteñv äviçya bhütäni
vidadhäti sa vo hi svämé bhavati. yo
’sau sarva-bhütätmä gopäla eko devaù
sarva-bhüteñu güòhaù” ity ädi
täpanébhyaù.
ÖÉKÄ 36
atha tasya sädhaka-cayeñv api bhakteñu
vadänyatvaà vadan nityeñu
kaimutyam äha – yad bhäveti. yathä
gopaiù samäna-guëaçéla-vayoviläsa-
veçaiç cety ägama-vidhinetyädi-nitya-tat-saìginäà
tat sämyaà
çrüyate, tathaiva sambhävyety arthaù;
“vaireëa yaà nåpatayaù
çiçupäla-çälva-pauëòrädayo
gati-viläsa-viloka-nädyaiù. dhyäyanta
öékä 31–36
3 4 5
äkåti-dhiyaù çayanäsanädau tad bhävam
äpur anurakta-dhiyäà
punaù kim.” ity ekädaçät.
ÖÉKÄ 37
tat preyasénäà tu kià vaktavyam? yataù
parama-çréëäà täsäà
sähityenaiva tasya tal-lokaväsa ityäha
– änandeti. ‘änanda-cinmayo
rasaù’ parama-premamaya ujjvala-nämä,
tena ‘pratibhävitäbhiù’;
yadvä, pürvaà tävad yo rasas tan nämnä
rasena so ’yaà bhävita
upäsito jatas tataç ca tasya tena
rasena yäù pratibhävitäs täbhiù
sahety arthaù pratiçabdäl labhyate;
yathä akhilänäà goloka-väsinäm
anyeñäm api priya-vargäëäm ätmataù
parama-çreñöhatayätmavad
avyabhicäry api täbhir eva saha
nivasatéti täsäm atiçäyitvaà
darçitam. tatra hetuù – ‘kaläbhiù’
hlädiné-çakti-våtti-rüpäbhiù. taträpi
vaiçiñöyam äha – praty-upakåtaù sa ity
uktes tasya präg upakäritvam
äyäti, tadvat. taträpi ‘nija-rüpatayä’
svadäratvenaiva, na tu prakaöalélävat
paradäratva-vyahäreëety arthaù.
parama-lakñméëäà täsäà
tat-para-däratväsambhävad asya
svadäratvamaya-rasasya
kautukävaguëöhitatayä samutkaëöhayä
pauruñärthaà prakaöaléläyäà
mäyayaiva tädåçatvaà vyaïjitam iti
bhävaù. ‘ya eva’ ity
evakäreëa yat
präpaïcika-prakaöa-léläyäà täsu
paradäratävyavahäreëa nivasati so ’yaà
ya eva tad aprakaöaléläspade
goloke nijarüpatävyavahäreëa nivasatéti
vyajyate. tathä ca
vyäkhyätaà gautaméya-tantre
pada-prakaöa-nitya-léläçélamayadaçärëa-
vyäkhyäne – “aneka-janma-siddhänäà
gopénäà patir eva
vä” iti. “goloka eva” ity eva-käreëa
seyaà lélä tu kväpi nänyatra
vidyata iti prakäçyate.
ÖÉKÄ 38
yadyapi goloka eva nivasati, tathäpi
premäïjaneti. “acintya-guëasvarüpam”
api premäkhyaà yad-aïjanaà yena
churitavad uccaiù
prakäçamänaà bhakti-rüpaà vilocanaà
tenety arthaù.
ÖÉKÄ 39
sa eva kadäcit prapaïce nijäàçena
svayam avataratéty äha –
rämädéti. yaù kåñëäkhyaù ‘paramaù pumän
kalä niyamena’ tatra
niyatänäm eva çakténäà prakäçena
‘rämädi-mürtiñu tiñöhan’ tat-tanmürtéù
‘prakäçayan nänävatäram akarot’ ya eva
‘svayaà
samabhavat’ avatatära. taà
lélä-viçeñeëa govindam ahaà bhajäméty
arthaù. tad uktaà çré-daçame devaiù –
“matsyäçva-kacchapa-varähanåsiàha-
haàsa-räjanya-vipra-vibudheñu
kåtävatäraù. tvaà päsi nas
ÇRÉ BRAHMA-SAÀHITÄ
3 4 6
tribhuvanaà ca yathädhuneça bhäraà
bhuvo hara yadüttama
vandanaà te.” iti.
Om Tat Sat
(Continued...)
(My humble salutations to the lotus feet of Swami jis great Devotees , Philosophic Scholars,
Purebhakti dot com for the
collection)
Post a Comment